torstai 9. maaliskuuta 2023

Ambivalenssia Kiasmassa: Kompassissa pohjoinen

Käyn Kiasmassa harvoin, koska koen, etten pysty oikein tajuamaan taiteilijoiden intentioita, ja minusta on outoa, että taideteos kaipaa sanallisen esityksen vierelleen tullakseen ymmärretyksi. Usein nykytaiteen asenteellisuus, totisuus ja julistavuus tuovat ikävällä tavalla mieleeni 1970-luvun Kulttuurivihkojen maailman. Ikävän leiman silmissäni Kiasmaan on lyönyt myös laitoksen myönteinen suhde antisemitismiin. 

Nykytaide heijastelee kuitenkin nykyaikaa, ja siksi sillä on arvonsa. Myönteisenä yllätyksenä oli pohjoisen taiteilijoiden näkemysten moninaisuus ja taideteosten toteutuksen korkea taso. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Rovaniemen taidemuseon ja Jenny ja Antti Wihurin rahaston kanssa. Lapsiperheille sellainen vihje, että tämä näyttely sopii myös perheen pienimmille, koska siellä ei ole oikeastaan mitään kamalaa nähtävää, ja jotkut teokset innostavat varmastikin lapsiasiakkaita.  


Rakel Kuukan teos "Rebekka ja kansallispuku" (2003) on jo vanhempi teos, eikä se ehkä enää herättäne sellaisia ajatuksia kuin 20 vuotta sitten, koska nykyään etnisiä ihmisiä näkyy kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Etnisyys alkaa olla jopa päälleliimattua, esim. Helsingin kaupunki ei tunnu julkaisevan yhtään kuvaa, jossa ei olisi etninen hahmo. En pidä siitä. En siksi, etten pitäisi kaikennäköisistä ihmisistä, vaan siksi, koska siinä on piilo-opetussuunnitelma, joka kääntyy lopulta itseään vastaan. Kuvan Rebekka on nykyään räppäri Yeboeah, joka tuotannossaan käsittelee myös etnisyyteen liittyviä kysymyksiä. Tästä indoktrinaatioproblematiikasta olen kirjoittanut Chimamanda Ngozi Adichien tuotannon yhteydessä.
 

Elina Juopperin Châteaux de Vaux-le-Vicomte parterre dessiné (Pirunkurussa) oli vaikuttava teos. Taiteilijan hiuksiin on leikattu ankara barokin muotopuutarha, ja samalla hän katselee Pirunkurun rakkaa. Jännite syntyy ankaran antroposentrisen maailmankuvan ja villin luonnon välille. Koin teoksen myös voimakkaasti suomalaiseksi, koska meillä kuitenkin on edelleen voimakas luontosuhde, samalla kun olemme monin sitein kiinni klassisessa eurooppalaisessa kulttuurissa, jossa luonto on ihmiselle alisteinen. 



Arttu Niemisen "Awareness" oli vaikuttava videotaideteos, joka rakentuu Baabelin tornin kertomuksen varaan. Lapin talvinen luonto ja koskenpyörteet edustavat taiteilijalle pyhää ja koskematonta maailmaa, paratiisia, jota ihminen pyrkii muuttamaan omalla teknisellä kulttuurillaan ja olemaan suurempi kuin luonto. Teoksen dialogi on sukua edellä esitetylle Elina Juopperin teokselle. Oli yllättävää, että useassa teoksessa käsiteltiin raamatullista tematiikkaa.


Marja Helanderin "Trambo" kuvaa AV-Arkin mukaan "saamelaisnaista, joka vaeltaa lumisessa tunturissa. Hän raahaa isoa trampoliinia ja toivoo taakan tuovan hieman iloa elon yksitoikkoiseen matkaan. Trampoliini viittaa nykyaikaan, mutta sen voi nähdä myös vankilana. " Lapinasussa trampoliinissa hyppivä nainen mietityttää katsojaa: olenko minä etelän ihmisenä sulkenut saamelaisen kulttuurin häkkiin, jossa alkuasukas hyppii kuin näytteillä? Jotenkin tuli syyllinen olo, mutten tiedä, oliko se taiteilijan tarkoitus. Saamelaisasiat tuntuvat olevan vaikeita myös päättäjille. 


Maaria Wirkkalan "Found a Mental Connection 2" on koko salin täyttävä leijaileva taideteos, jossa pitkän laudan päissä ovat Raamattu ja Koraani ja välissä satoja pieniä leikkieläimiä, jotka liikkuvat mielikuvituksessa eteenpäin muodostaen erilaisia ryhmiä. Taiteilijan mukaan hän kuvittaa ajan poliittisia tapahtumia, pakolaisuutta, sotia, sortoa jne. Asetelman alapuolella on yksin lattialla pieni kirahvi, joka tuntuu ihmettelevän kaikkea yläpuolella tapahtuvaa. Pyhien kirjojen asettaminen teoksen päätyihin herättää monenlaisia ajatuksia: ovatko ne väkivallan syy vai sitten ratkaisu ihmisten keskinäisiin ongelmiin. 

Kiasman näyttely laajensi maailmankuvaani lappilaisesta taiteesta, jota on mielessäni aiemmin hallinnut Kalervo Palsan ja Merja Aletta Ranttilan tapaiset rankat taiteilijat, joiden tuotannossa on vahva seksuaalis-uskonnollinen vire. Kiasman näyttelyn pohjoiset taiteilijat ovat varsin monipuolisia ja mielenkiintoisia tuttavuuksia. 
 
Kiasma: Kuin Tohtori Galigarin kabinetista

 

Kiasma: Japanilaistunnelmaa

Ambivalenssia Kiasmassa: Kompassissa pohjoinen

Käyn Kiasmassa harvoin, koska koen, etten pysty oikein tajuamaan taiteilijoiden intentioita, ja minusta on outoa, että taideteos kaipaa sana...